Päätin ajaa tänä aamuna helppoja reittejä töihin ja seuraavaksi olinkin jo aiemmin välttelemilläni poluilla. Ajoin jopa onnistuneesti yhden keskivaikeaksi rankatun polun ja siitä innostuneena lähdin jatkamaan haastavammassa maastossa.
Heti ensimmäiseen ojanylitykseen tyssäsi. Usko loppui. Ei auttanut kuin hypätä pyörän selästä ja taluttaa. Myös sitä seuraavan ison rapakon yli. Tuohonhan se matka olisi viimeistään tyssännyt ojan ylitettyä. No harmitti vähän kuitenkin. Taas tuli oja jonka yli piti taluttaa. Hö.
Seuraavaksi helppoa polkua jossa näin yllättäen pomoni juoksemassa töihin. On kuulemma aloittanut juoksun tammikuussa. Propsit hänelle! Sanoin etten uskalla ajaa seuraavia polkuosuuksia ja menin seuraavaksi ajamaan niitä polkuosuuksia. En näköjään oikein pysty pitämään päätöksiäni metsän vetovoimalta.
Heti kärkeen meni niin hankalaksi että talutushommiin jouduin. Eipä tämä nyt oikein suju, ajattelin ja jatkoin eteenpäin. Olisi ollut yksi tukin ylitys jonka kiersin lälläröiden. Sain tarpeekseni polkuajosta ja käännyin kohti lähintä kuntoradan liittymää.
Polun ja kuntoradan välissä oli juuri 29" renkaan menevä oja. Päätös ylittää se ajaen syntyi hetkessä. En oikein tiedä miten noista olisi paras ajaa mutta koitin nostaa vähän keulaa. Takarengas meni montun pohjalle ja sotkin siitä ylös. Minä onnistuin! Ei varmaan kummoinen este kokeneelle ajajalle mutta tämän aamun kohokohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti