Yhteislenkin kesken jäämisen ja perjantaina tehtyjen testien jälkeen ei oikein huvittanut aluksi ajella maastossa. Eilen ja tänään into oli jotenkin palannut mutta aikaa ja voimia ei hirveästi ole. Kävin kuitenkin pari lyhyttä reissua ja tein pari havaintoa.
Oon oppinut katsomaan kauemmas. Tuosta on hirveästi apua kun en enää tuijota niin niitä esteitä. Ei nimittäin tule esteet vastaan ihan niin yllättäen ja vauhdilla. Kyllä nuo näkökentän ääreisosat riittää pyörän ohjaamiseen esteiden yli ja tarkin osa näkökentästä menee sitten ajolinjojen valitsemiseen.
Nyt ei pelota esteiden yli ajaminen läheskään yhtään paljon kuin ennen. Jos on oikein korkeaa estettä niin laitan polkimet vaakatasoon ettei kopsu. Jyrkimmistä esteistä yli pienellä keulan kevennyksellä vaikka mistään manuaaleista ja bunny hopeista nyt ei todellakaan voi vielä puhua.
Vähitellen homma etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti