Nyt riittääkin kerrottavaa. Oikeastaan tuo aamulenkki tuntuu nyt vähän hassulta, että siitäkin piti kirjoittaa. Läksin nimittäin töiden jälkeen ensimmäiselle vähän pitemmälle maastolenkille. Alunperin mulla oli vähän muita suunnitelmia, mutta olin työpäivän jälkeen sen verran poikki että halusin ulkoilla vailla stressiä.
Ajelin siis pohjoiseen päin ja etsin polkureittiä Kalikkalammentielle. No ihan suorilta en löytänyt, enkä pannuiltakaan säästynyt mutta lopulta olin tutussa maisemassa. Olen tuolta joskus aiemmin mennyt Ratsulla ja nyt oli tarkoitus selvittää pääseekö Kromppi jouhevammin perille. Kävinpä samalla velipoikaa moikkaamassa matkan varrella. Turhan harvoin nähdään, joten nyt oli hyvä tilaisuus poiketa.
Kalikkalammentien päästä lähti polku ja voi jee mitä ajettavaa se oli. Jotenkin aattelin että sieltä menis helppo reitti mutta vielä mitä. Koko ajan sain vetää taitojen äärirajoilla että pääsin läpi. Pari kertaa kaaduinkin mutta pääsin läpi myös sellaisista kohdista joista en ole aiemmin uskaltanut edes yrittää. Erityisesti kivikkoa tuli nyt taltutettua ja kesytettyä roppakaupalla. Ei tuo mitenkään hauskinta mahdollista ajoa ollut enää kun jotain 25 minuuttia putkeen piti vetää kieli keskellä suuta. Piti olla kevyt lenkki mutta olin ihan hiestä märkänä.
Lopulta pääsin perille Huutilammelle ja sieltä kiertäen Auranmajalle vievälle kuntoradalle. Tuon reissun jälkeen olin niin tööt että ajelin vaan kaupan kautta kotiin. Valitettavasti kävi just klassiset, eli nälkäisenä ostin koko kaupan tyhjäksi ja kohta alkaa sipsien rouskutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti