sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Palauttavaa kikkailua ja pähkäilyä Myllyojalla

Oli aika raskas viikonloppu. Kelit paranivat sunnuntaiksi sen verran, että päätin lähteä ulkoiluttamaan Kromppia vähän. On se sen ansainnut.

Ajelin tonne Värtön K-marketin ohi ja siinä entisen Nokian takana menevän aidan vieressä menevää polkua. Ihan sopivaa alkuverryttelyä. Muutamassa kohtaa piti vähän pähkäillä ajolinjoja mutta meni aivan ok.

Sitten piti vähän miettiä mutta lähdin tonne Myllyojan suuntaan. Kävin tsekkaamassa yhden rantapolun mutta ei sieltä tullut kuin ehkä 50 metriä polkuajoa. Ajoin sen sitten kahdesti. Seurasin Terwamaratonin reittiä väärään suuntaan ja huomasin että tien toisella puolella menee polku metsikön siimeksessä. Näytti aivan ajettavalta joten polun päästä takaisin tulosuuntaan.

Tuossa joutui ajotaidot jo sen verran koetukselle että töpsäytin eturenkaan korkean kiven reunaan ja menetin pyörän hallinnan sen pysähtyessä. Reissun eka pannut. Ei muuta kun irti pyörästä ja uudestaan. Ajoin varmuuden vuoksi polun vielä takaisinpäinkin ja tällä kertaa en kaatunut.

Jatkoin Saarelaa kohti. Tiesin, että siellä menee tien vieressä polku mutta sinne oli harmi kyllä kaadettu puita sen verran että siitä ei pystynyt ajamaan. Läksin sitten sitä mäkeä ylös ja siellä meni aluksi ihan hyvin. Oli aika paljon suuntia mistä valita, jatkoin Hiukkavaaraa kohti. Polku alkoi mennä sen verran kivikkoiseksi että en enää keksinyt miten siitä ajamalla pääsee vaikka kävelytin pyörän siitä reitistä läpi ja koitin miettiä. Jätin sitten ajamatta ja talutin tasaisemmalle pätkälle.

Palatessa kotiinpäin muistin että Myllyojalla polku joka oikaisee takaisin Terwan reitille. Ja voi jee, sieltähän se vasta maastopyöräilyn opetusrata löytyikin! Olipa kiva ajaa jyrkkiä nousuja ja mutkia eikä ainaista juurakkoa ja kivikkoa josta ei uskalla mennä. Reissun paras hetki oli kun laskeuduin sinne ojan varteen ja pääsin sieltä tosi jyrkkää nousua ylös. Pari yritystä se vaati ennen kuin hoksasin miten siitä pitää ajaa. Ylhäällä oli pakko tuulettaa.

Lopuksi sitten kotia taas sieltä Värtön aitapolkua pitkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti