Päätin viime hetkellä lähteä mukaan MTB Oulu yhteislenkille josta olin nähnyt juttua facebookissa ja fillarifoorumilla. Kyselin etukäteen vähän että miten teknistä reittiä siellä mennään ja olin siinä käsityksessä että olin ajanut läpi ehkä sellaisia vähän vaikeammasta päästä olevia pätkiä. Mulla oli 20 minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja ajaa Linnanmaalle kokoontumispaikkaan. Hyvin ehdin vaikka piti kyllä jyrryyttää laikka punaisena.
Esittäydyin ja kerroin vähän taustaa sekä millaisessa maastossa olin ajanut. Muut tunsivatkin ilmeisesti toisensa ja mää olin tulokkaana siinä. Oli puhetta että mentäisiin vähän helpompia reittejä kun oon niin aloittelija. Sitten lähdettiin matkaan leppoisaa vauhtia.
Kohta tuli eka polkupätkä ja kärki lähti painamaan sellaista kyytiä että oli vähän vaikeuksia pysyä mukana ja sitten kun polku muuttui teknisemmäksi niin ajotaidot alkoi olla niin äärimmäisellä koetuksella etten pysynytkään. Sanoin asiasta vetäjälle polun päätyttyä kun tuolla on tapana koota porukka aina siinä vaiheessa läjään.
Sitten lähdettiin seuraavalle pätkälle joka olikin vähän helpompi. Siinä tosin ajoin yhden mutkan pitkäksi ja piti pysähtyä mutta ei käyny mitään. Seuraavalla taukopaikalla sanoin että tää on kyllä mulle liian kovaa ja vaativaa menoa. Jatkettiin matkaa.
Seuraavaksi sitten käännyttiin Kuivasjärven rantaa menevälle polulle joka on merkattu jälki.fi:ssä oranssilla. Tuossa vetäsin eka pannut jossa olin lähellä kaatua toista metriä korkean penkan päältä maahan. Sitten lähdin ajamaan vähän rauhallisemmin mutta porukka tuntui jättävän ja koitin pysyä perässä. Sitten vedinkin toiset rajummat pannut ja sain tarpeekseni. Reiteen ja kyynärpäähän tuli isot ruhjeet. En halunnut jäädä reitille itteäni tappamaan ja sanoin peränpitäjälle että lähen kotiin.
Tossa vaiheessa oli siis ajettu porukassa 12 minuuttia ja 2,6 kilometriä.
Se mitä tuosta reitistä opin oli että kun antaa maastopyörän tehdä hommia enemmän niin lujaa vauhtia ajamalla noista esteistä tuntuu pääsevän jouhevammin yli kuin hitaasti mietiskelemällä. Toinen mitä opin oli ettei porukkalenkeille ole mitään asiaa ennenkuin olen oppinut ajamaan. Ei ainakaan tossa porukassa. Lisäksi tuo ajotapa että vedetään intervallinomaisesti polkupätkät mulle tosi kovaa ja siirtymät rauhalliseti on mulle liian kuormittavaa kun haussa on enemmän peruskestävyystreeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti