Tänään piti ajaa kotiin vanhempien luota. Reitille sattuu sopivia polkuja vaikka millä mitalla, mutta nyt olin niin väsynyt että päätin ajaa enimmäkseen kuntoradan pohjaa. Pidin kuitenkin mielessä pari helpompaa polkupätkää jotka oli tarkoitus ajaa.
Ekasta risteyksestä ajoin ohi kun se on aika huomaamaton paikka. No ei mittää, matka jatkuu. Sitten tulikin vastaan Panu ja pyörähdin ympäri kysymään kuulumisia. Meinasin lentää nurin lukkojen kanssa siinä kun vauhti melkein pysähtyi, heh.
Koska satoi vettä jatkoin matkaa. Seuraavasta risteyksestä en ajanut ohi ja polkua pitkin oli mukava huristella eteenpäin. Oli siellä sitten muutamat kivikot jotka pistivät ajamaan tarkemmin. Jossain vaiheessa kivikkoista rinnetta alaspäin lasketellessani mulle tuli mieleen että ehkä kannattais pitää polkimet vaakatasossa siltä varalta että sattuu joku isompi kivi polkimen alle.
Ihan sopiva sunnuntaiajelu. Ensi viikollakaan ei taida riittää paukkuja mihinkään kovin haastavaan ajamiseen ja muutenkin mahdollisia ajopäiviä on ehkä tiistai ja perjantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti