Työkaverit houkutteli osallistumaan keskiviikkokrosseihin ja pitkään rohkeutta kerättyäni tohdin karauttaa paikalle. Ikinä en ole pyöräkisastarttia ottanut enkä oikein ryhmässäkään ajanut niin jännittihän se lähteä mukaan. Järjestäjät paikan päällä olivat hyvin avuliaita ja ymmärsivät noviisia. Reittiin tutustuessa totesin että muutama paikka on sellaisia joissa tulen jalkautumaan joka kerta ja muut koitan sinnitellä ajamalla. Ehkä erikoisimpana vetona oli yksi jyrkkä ja pitkä alamäki jonka päätin mennä taluttamalla.
Eka kierroksella jäin heti porukasta mutta kun päästiin eka ylämäkiin niin sain sumppua kiinni. Kyllä se siitä sitten karkasi heti kun tuli tasaisempaa ja aloin jäämään tasaisesti mutta ajelin omaa rentoa vauhtia eteenpäin.
Toka kierroksen alussa oli ensimmäiset aidat joissa piti hypätä pyörän selästä ja kantaa pyörä yli. Siinä tein sitten sellaisen mokan, että lähdin esteen jälkeen ajamaan ensin isommalla etuvaihteella. Jouduin vaihtamaan pienemmälle ja rouhaisin poljinta kunnolla niin ketju meni tuhannen solmulle rattaisiin kiinni. En saanut sitä siitä omin avuin irti joten kysyin katsojilta ja järkkäreiltä neuvoa.
Siinä sitten oli ainakin Kaikkosen Hannu, Ovaskan Kimmo ja pari muutakin tyyppiä avustamassa. Olin jo valmis lähtemään kotiin mutta kun jätkät pisti mun pyörän kondikseen niin eipä siinä kehdannut muuta kuin jatkaa matkaa.
Seuraavilla kierroksilla pääsin jo vähän ajorytmiin kiinni mutta vauhti oli kyllä sellaista että ohitettuna oleminen kävi tutuksi. Vain yhdessä kohtaa meinasi olla vähän tiukat paikat kun pari ohittajaa ei varottanutkaan vaan ajoivat tosi iholle kiinni kohdassa jossa meikällä oli pyörän hallinnan kanssa vaikeuksia. Normaalisti tuli aina takaa huutoa että vasemmalta tai oikealta ohi. Niihin oli helpompi varautua. Lopulta voittaja tuli maaliin ja meikäläinenkin pääsi pois rataa kiertämästä.
Kokemuksena ihan positiivinen. Pyöräongelmat ja oma nössöys vähän jäi harmittamaan mutta toisaalta taas aloittelijaystävällisyys jäi hirmu isosti mieleen. Vaikka olin paljon muita huonompi ajamaan niin eipä siellä kukaan nauranut tai solvannut ainakaan niin että minä olisin kuullut, Pikemminkin kannustuksia tuli.
Kotimatkalla ketjut pomppasi toisen kerran paikaltaan mutta sain itse ne takaisin. Olisiko tuossa eka solmua selvitellessä vaihtaja jotenkin vääntynyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti