Olen vähitellen ajotuntien karttuessa ymmärtänyt miten typerä asenne tuo on. En minä bassonsoittoakaan harjoitellessa yritä koko ajan tahkota jotain Billy Sheenanin vaikeimpia akrobaattitemppuja. Tärkeintä on etsiä omat rajat ja yrittää työntää niitä yhä kauemmaksi. Samoin joku erityisen vaikea kohta polulla voi olla sellainen mitä kannattaa pysähtyä hieromaan pitemmäksikin aikaa. Taitoharjoittelun iso rooli on sellainen puoli maastopyöräilyssä mikä tuntuu erottavan sen muusta kuntoilusta.
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Rajojen etsimistä ja tunnustamista
Itseaiheutettu maastoahdistus oli jotain mitä en osannut etukäteen odottaa maastopyörää hankkiessa. Kun alla on jousitusta ja nappularengasta tulee väkisinkin mieleen, että pitäisikö minun olla ajamassa teknisemmässä maastossa. Tämä logiikka sitten johdatteli yhä vaikeammille ja haastavammille pätkille kunnes jouduin irrottamaan klossit polkimesta, jalkautumaan ja taluttmaan pyörän yli. Eipä se kovin hauskaa ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)