Eipä ole tullut oikein ajeltua paljoa eikä siis ole oikein päiviteltävääkään löytynyt. Viime aikoina olen ollut sen verran usein väsynyt että ajot on jääneet vähäisiksi enkä ole tohtinut haastaa itseäni teknisillä reiteillä. Muutamat kokeilut ovat saaneet aikaan lähinnä masennusta kun taidot ei riitä minkään vastaan tulevan esteen ylittämiseen. Viime sunnuntaina minun oli tarkoitus tehdä muutaman tunnin maastopitkis mutta jo ensimmäisen tunnin jälkeen kypsyin täysin osaamattomuuteni ja poljin pyöräteitä pitkin pois mettästä.
Sen jälkeen olenkin pysytellyt tutuilla ja turvallisilla poluilla itseluottamusta palautellen ja muutenkin kevyesti ottaen. Nyt ei riitä henkiset eikä fyysiset paukut mihinkään sankaritekoihin pyörän selässä. Kyllähän tuo kieltämättä on välillä mietityttänyt että oliko maastopyöräilystä sittenkään mulle harrastukseksi kun ei temppuninjailu edes niin hulluna tunnu kiinnostavan.
torstai 18. kesäkuuta 2015
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Aamuinen mutakylpy kaunistaa
Läksin töihin aika rankan eilispäivän jälkeen fillarilla. Eihän tuota kehtaa kovin paljoa pyörätietä ajaa maastopyörä alla joten kaarsin tietysti polkureiteille. Alkumatka meni ihan ok ja valitsin alkuun helpommanpuoleisen reitin. Oli sen verran takki tyhjänä eilisestä.
Alunperin oli tarkoitus polkea loppumatka kuntorataa mutta en malttanut olla poikkeamatta mukavalle metsäpätkälle. Siellä olisi niitä ojia joiden ylitystä pitäisi jaksaa harjoitella. Muutama ensimmäinen oja menikin aivan mukavasti ja osasin hyvin siirtää painopistettä ajon helpottamiseksi. Sitten reitti alkoi kuitenkin muuttua yhä märemmäksi. Lopulta ojien pohjilla oli ihan reilusti sitä velliä ja piti ottaa vauhtia ja runnoa ihan kunnolla reidellä vauhtia.
Toiseksi viimeisen ojanylityksen jälkeen oli heti pitempi pätkä velliä ja ajattelin että nyt on pakko vaan yrittää pitää vauhtia yllä. Renkaat upposi kuitenkin jotain 15...20 cm ja vauhti hyytyi siihen. Löysinkin pian itseni kyljeltään mutavellistä. Vika oja olikin sitten ihan täynnä vettä joten matka olisi pysähtynyt joka tapauksessa viimeistään siihen.
No ei muuta kuin pyörä kantoon, ojan yli ja loppupätkät kommelluksitta ajaen.
Alunperin oli tarkoitus polkea loppumatka kuntorataa mutta en malttanut olla poikkeamatta mukavalle metsäpätkälle. Siellä olisi niitä ojia joiden ylitystä pitäisi jaksaa harjoitella. Muutama ensimmäinen oja menikin aivan mukavasti ja osasin hyvin siirtää painopistettä ajon helpottamiseksi. Sitten reitti alkoi kuitenkin muuttua yhä märemmäksi. Lopulta ojien pohjilla oli ihan reilusti sitä velliä ja piti ottaa vauhtia ja runnoa ihan kunnolla reidellä vauhtia.
Toiseksi viimeisen ojanylityksen jälkeen oli heti pitempi pätkä velliä ja ajattelin että nyt on pakko vaan yrittää pitää vauhtia yllä. Renkaat upposi kuitenkin jotain 15...20 cm ja vauhti hyytyi siihen. Löysinkin pian itseni kyljeltään mutavellistä. Vika oja olikin sitten ihan täynnä vettä joten matka olisi pysähtynyt joka tapauksessa viimeistään siihen.
No ei muuta kuin pyörä kantoon, ojan yli ja loppupätkät kommelluksitta ajaen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)